Lentoaseman maanparannusratkaisut

Keskeiset lentokentän vikamekanismit

1. Pohjamaan heikkeneminen ja laskeutuminen

Kaikkien päällysteiden suorituskykyyn vaikuttavat olennaisesti alapohjan lujuus ja vakaus sekä sen vuorovaikutus pohjaveden kanssa. Jos pohjamaa on huonosti tiivistetty, heikko tai kyllästynyt, se voi ajan mittaan lujittua tai erodoitua. Tämä johtaa paikallisiin painaumiin, huonoon kuormituksen jakautumiseen ja halkeiluun yläpuolisissa kerroksissa.

Yleisiä syitä ovat mm:

• Riittämätön tiivistäminen rakentamisen aikana
  
  
• Pohjaveden kausivaihtelut ja huono kuivatus.
  
  
• hienoaineksen huuhtoutuminen imeytyskaivojen tai vuotavien vesijohtoverkostojen kautta.
  
  
• Syklinen kuormitus, joka tiivistää löyhää pohjamaata vähitellen.
  
  

Nämä ongelmat korostuvat erityisesti tarkastuskaivojen, kunnallistekniikan ja huoltokaivantojen ympärillä, joissa tiivistäminen on vaikeaa ja maaperän huuhtoutuminen voi tapahtua.

2. Veden sisäänpääsy ja salaojituspuutteet

Vesi on yksi päällysteen toimivuutta eniten heikentävistä tekijöistä. Lukkiutunut vesi vähentää maaperän kantavuutta, edistää pumppaamista ja johtaa pakkasrapautumiseen kylmemmissä ilmastoissa. Huono pinnan tasaus tai paikalliset painumat mahdollistavat veden lammikoitumisen, mikä nopeuttaa sekä joustavien että jäykkien päällystetyyppien heikkenemistä. Ajan myötä kosteuden tunkeutuminen halkeamien tai huonosti tiivistettyjen saumojen läpi aiheuttaa hienoaineksen häviämistä, huokosten muodostumista ja lopulta pinnan muodonmuutoksia.

3. Toistuva ja keskittynyt dynaaminen kuormitus

Päällysteet altistuvat elinkaarensa aikana miljoonille kuormitussykleille. Raskaat ajoneuvot ja lentokoneet aiheuttavat suuria dynaamisia kuormituksia, jotka aiheuttavat asfalttikerrosten väsymisvaurioita ja alusrakenteiden erisuuntaisia painumia. Keskitetyt pyöräreitit, kuten kiitoteiden laskeutumisalueet, rullaustien käännökset tai moottoriteiden hidastetöyssykaistat, ovat erityisen alttiita urille ja painaumille, kun materiaali puristuu toistuvan rasituksen alaisena.

4. Materiaalin vanheneminen ja pinnan heikkeneminen

Bitumiset sideaineet kovettuvat ajan myötä hapettumisen vuoksi, jolloin pinta haurastuu ja on altis rapautumiselle, halkeilulle ja kiviaineksen häviämiselle. Verenvuoto, rakkuloiden muodostuminen tai öljyvuodot voivat myös heikentää pinnan rakennetta ja luistonestoa. Jäykissä päällysteissä saumojen rappeutuminen ja pumppaus johtavat laatan vioittumiseen ja tuen menettämiseen. Nämä mekanismit heikentävät asteittain ajettavuutta, kitkaa ja rakenteellista suorituskykyä.

5. Rakennusvirheet ja geometriset virheet

Pienetkin poikkeamat laattageometriassa tai saumojen käsittelyssä voivat luoda pitkäaikaisia heikkoja kohtia. Huono pituussuuntainen saumarakenne asfaltissa, riittämättömät sahausleikkaukset betonilaatoissa tai väärän suuntaiset kerrokset voivat käynnistää halkeamia ja erottumia. Laatoitusvirheiden tai paikallisen vajoamisen aiheuttamat painaumat voivat kerätä vettä, mikä lisää vesiliirtoriskiä ja nopeuttaa lisävahinkojen syntymistä.

6. Ympäristö- ja toimintatekijät

Ympäristöolosuhteet, kuten lämpötilan vaihtelu, jäätyminen ja sulaminen sekä betonin lämpölaajeneminen, vaikuttavat osaltaan vaurioitumismekanismeihin, kuten lohkareiden halkeiluun, kohoamiseen ja räjähtämiseen. Käyttötekijät, kuten suihkukoneiden aiheuttama eroosio, polttoainevuodot ja raskaat jarrutus- tai kääntökuormat, voivat edelleen nopeuttaa betonin rappeutumista erityisesti lentokenttien asematasoilla ja rullausteillä.

Lentokenttien päällysteisiin kohdistuu ainutlaatuisia rasituksia:

• Kiitoteiden on kestettävä dynaamisia laskeutumiskuormia, renkaiden puhkeamisia, jarrutusvoimia ja polttoaine-/öljyvaurioita.
  
  
• Rullaustiet kuljettavat raskaita kääntyviä lentokoneita hitailla nopeuksilla, jolloin urautuminen ja laatan laskeutuminen voivat vaarantaa turvallisuuden.
  
  
• Kiitotiet ja seisontapaikat kestävät suuria staattisia kuormituksia, polttoainevuotoja ja jatkuvaa ajoneuvoliikennettä, mikä edellyttää kestäviä ja häiriöttömiä korjauksia.